Muurien läpi päässeet

Kaavoihin takertuminen

Minä pelkään sitä toista kaupunkia

vieraita kasvoja ja asfalttimerta

ja minä pelkään elää vihaamatta

tämän kylän hunajaisia

ikilihakoukkuja

Mitä jos

en osaakaan laulaa

uusia lauluja vielä

tyhjistä patsaista veistellä

Mitä sitten

jos yhä kaikille

kasvosi piirtyvät

naamioon valkoiseen

Aavekuiskaajat

Kaislikossa henget leikkivät

kanssaan hänen kuurupiiloa

hiljaa seuraan vierestä

on silmiin sulanut jäätä

Olemme sokeita sumusta

ja kauneus kuolisi alkuunsa

mikäli en sitä kantaisi

vuotavana taakkanani manaisi

Kaikesta mitä on kirjoitettu

Kosketin koskevaa pintaa

ja jäätyivät hileet sormiini

En piirtää saattanut, kirjoittaa

niitä nimikirjaimia

joita toisinaan

niin kovasti vihaan

Huokaa iho kylmyyttään

ja on tunteettomuus toisinaan

avain silkkaa ilkeyttään

kun rikomme lasimme

ja verellämme kirjoitamme.

Follow my blog with Bloglovin