Juurien nälkä

Syön itseäni

Halatessani raapivat

ihoasi kynteni

tatuointeja sieluusi

kaiverran koukulla

Valuu tuhkaa suustani

savuaa selkäni

kaikenko haluan

vai en sittenkään mitään

Peilini tummanpuoleinen

Kun pato aukeaa

he muuttuvat

kitukasvuisiksi kasvavat

vääristynyt naama nauraa

Tumman värin saavat

silmät kerran niin rakkaat

käsiini kun jaetaan

mustiksi peileiksi muuttuvat

Pohjaton

Juureni, juureni, missä te kasvatte?

Niin kauan kadoksissa olleet olette

Porautumaan ette päässeet kallioperään

koskaan, saavuttamaan pysyvää

ja nyt jossain alastomina juoksette

Oksilla voin taivaita kurkottaa

mutta ilman teitä

rakennelma kaatuu mahdottomuudessaan

Älkää siis versojani karkuun kiitäkö

älkää enää kosketustani kavahtako

Hel

Kumpi meistä

päätyy häntäänsä pureskelemaan

Kuka meistä

on haurain pinnastaan

piikikkäin, nälkäisin

Ei koskaan ole pohjaton täysi

eikä Helissä huominen

tuo täyttymystä halulle

ei muodossa kyyhkysten tai joutsenten

ei loppua näy nälälle.